Puureseptejä osa 2: aika silmujen ja kuoren

Puureseptejä osa 2: aika silmujen ja kuoren

Silmu- ja hiirenkorvaaika on käsillä ja eri vaiheissa pitkässä maassamme. Aiemmasta kirjoituksesta löydät silmumyslireseptin ja täältä yhteenvedon erilaista tavoista hyödyntää puiden antimia. Silmut ovat ihania pureskeltavia sellaisenaankin, ja sopivat salaatin sekaan mainiosti. Karvasmantelin makuisesta pihlajansilmusta voi kokeilla uuttaa mantelilikööriä tai vaikka kehittää jälkiruokareseptin.

020

Pihlajansilmu

 

 

 

 

 

 

 

Pajusta, sen käytöstä ja ominaisuuksista kirjoittelin viimeksi. Tällä kertaa kerron pajunkuoriteekokeilustani ja lisäksi pari muuta kivaa ja yksinkertaista reseptiä. Pajunkuori irtoaa nyt tosi hyvin, vielä lehdellisistäkin oksista. Lehdetkin otin talteen, ja uutin niistä jalkakylvyyn ja loput käytän kasvovedeksi. Pajunlehdet saattavat ärsyttää vatsaa, joten kannattaa käyttää muiden puiden, kuten koivun, vaahteran ja pihlajan nuoria lehtiä salaatteihin. Loput pajunkuoret, joista en keittänyt teetä, laitoin pilkottuna kuivumaan.

Pajunkuoritee

Pajunkuoritee

Pajunkuoritee kipuihin ja särkyihin

Perusohje:

  • Pajunkuorta pieniksi palasiksi leikattuna, kuivattuna 1-2 tl, tuoreena 1-2 rkl
  • n. 0,5 l vettä
  • Lisää kiehuvaan veteen tai kaada kiehuva vesi päälle, anna hautua 10-15 minuuttia

Nauti kaksi kuppia päivässä.

Itse keitin noin litran vettä, johon laitoin muutaman pitkän suikaleen tuoretta, juuri irrotettua pajunkuorta. Annoin porista noin viisi minuuttia, missä ajassa vesi vaihtoi väriä ihanan kullanruskeaksi. Jätin teen hautumaan ja jäähtymään vielä noin kymmeneksi minuutiksi. Uutteessa oli makean lempeän hunajainen tuoksu ja myös maku oli melko vahva, makeahko ja hyvin miellyttävä. Päänsärystä viime päivinä kärsineelle teini-ikäiselle pojalleni laitoin mukaan varmuuden vuoksi mausteeksi hieman hunajaa ja puristuksen limettiä, ja näin ainakin maistui tosi hyvin.

Kupillisen juotuani tsekkasin pojan tuntemuksia: ”mm, no vähän vatsassa tuntuu”. Joo, koska niin tuntui minullakin, ei siis kipua, väänteitä tai sen suurempaa, mutta tuntui. Me ollaan kummatkin kyllä tosi herkkiksiä yleensäkin kaikille vaikutuksille ;). Tunne meni pian ohi, mutta toista kuppia ei tehnyt mieli juoda… Testataan huomenna uudestaan jääkaappikylmänä! Pajunkuori saattaa rasittaa vatsaa, sanotaan, ja ehkä tuo sattui olemaan niin tuoretta ja ytyä kamaa. Tai ehkä pienempikin annostelu pajunkuorta riittää jatkossa.

 

Pajunlehtitee väsyneille jaloille ja auringonsivelemille kasvoille

Perus”tee”ohje”:

  • 2-3 rkl pajun tuoreita lehtiä (kuivattuna 2 tl)
  • 0,5-1 l noin 80 asteista vettä (eli vähän aikaa kiehumisen jälkeen)
  • Kaada vesi lehtien päälle ja anna hautua noin 15 minuuttia.

Käytä osa heti jalkakylpyyn. Laita loput jääkaappiin ja käytä kasvovetenä.

Hiirenkorvajuoma

Tämän ohjeen sain Martoilta Villa Elfvikissä Espoossa luonnonpäivänä 20.5. koivujuoman nimellä.

  • 1 l vettä
  • 2 ½ dl pieniä koivunlehtiä
  • hunajaa
  • sitruunamehua

Keitä lehtiä noin 10 minuuttia. Siivilöi, ja sekoita joukkoon hieman hunajaa ja sitruunamehua (noin puolikas sitruunaa tähän määrään). Tarjoa kylmänä.

 

silmuja

Silmujen aika

 

Mainokset

Hui huhtikuun loppua ja pari kylmän kevään väriläiskää

En ole raaskinut haravoida kuolleita heiniä kotipihasta, jotta alla versovat kasvit saavat vielä lämmitellä niiden suojassa. Viime päivinä sää on vaihtunut sekunneissa. Juuri kun ajattelee, että nyt aurinko tuli esiin ja voisi lähteä ulkoilemaan, seuraavassa hetkessä tuleekin trombi, joka tuntuu vievän katon päältä ja lumiräntää alkaa tulla vaakatasossa. Ja kohta sama kuvio toistuu uudestaan.

Mutta näkyy pihassa pari väriläiskää: leskenlehdet loistavat rohkeasti keltaisina kylmyyttä uhmaten ja pajunkissat toistavat keltaista sävyä omien kukkiensa kautta. Mitenkäs näitä sään uhmaajia voisi käyttää?

Paju

Paju (Salix spp) tunnetaan sen sisältämästä salisiinista tai salisylaatista, joka on saanut nimensä pajun latinankielisen nimen mukaan. Kipulääkkeiden salisyylisappo on alunperin eristetty nimenomaan pajusta.

paju

Pajunkissat

Pajunkissat ovat ihanan pörröisiä keväänmerkkejä, joita tosin nykyään etelämmässä saattaa nähdä ympäri vuoden. Pajunkissoilla sanotaan olevan hormoneja tasapainottava ja liiallisia haluja hillitsevä vaikutus. Tällä hetkellä sadoin pienin kukin kukkivia ja siitepölyä erittäviä pajunkissoja on käytetty hermojen rauhoittamiseen ja nukkumisvaikeuksiin. Pieni lusikallinen kuivattuja kukkia riittää teekupillisen valmistamiseen.

Pajunkuori

Paras aika kerätä pajunkuorta on keväällä ennen lehtien puhkeamista, koska silloin kuori irtoaa parhaiten.

Salisiinia sisältävän kuoren voi kuivattaa ja jauhaa, ja sitä voi uuttaa öljyyn tai alkoholiin. Pajunkuoriöljy on ominaisuuksiensa ansiosta hyvä kipuöljy. Myös tuoretta pajunkuorta voi kokeilla pureskella päänsärkyyn synteettisten lääkkeiden sijaan. Tosin salisylaatit voivat ärsyttää herkkää vatsaa. Salisylaatille herkistyneet eivät voi käyttää pajua. Sitä ei myöskään kannata käyttää salisylaatteja sisältävän kipulääkkeen tai verenohennuslääkkeen kanssa samaan aikaan.

Kivun ja kuumeen lisäksi paju tehoaa reumaan, lihassärkyyn ja niveltulehduksiin, ruuansulatushäiriöihin, hiivatulehduksiin seka haavoihin ja ihotulehduksiin. Pajun kuoresta ja lehdistä voi tehdä teetä, öljy- tai alkoholiuutoksia ja vesiuutokseen kastettuja kääreitä.

Kuoritun pajunoksan voi myös kuivata ja säilyttää – jos ei heti käytä – korin punomista tai muita käsitöitä varten. Huomaa, että pajujen keruu ei kuulu jokamiehen oikeuksiin.

leskenlehti

Leskenlehti

Leskenlehden latinankielinen nimi, Tussilago farfara, kertoo sen käyttömahdollisuuksista. Tussilagon suora käännös tarkoittaa yskän karkottajaa. Leskenlehden kukkimisen jälkeen kasvava lehti taas muistuttaa signatuuriopin mukaisesti keuhkopussia. Kukista ja lehdistä voi uuttaa teetä ja kukista voi valmistaa yskänsiirappia. Kukkia ja niiden varsia voi eri lähteiden mukaan jopa syödä sellaisenaan salaatissa tai kypsytettyinä, mutta se ei ole suomalaisten lähteiden mukaan suositeltavaa, kuten ei yleensäkään leskenlehden muu kuin tilapäinen käyttö. Leskenlehti sisältää maksalle haitallisia ja jopa syöpää aiheuttavia alkaloideja. Hyvä esimerkki siitä, että luonnonkasveihin tutustuessa kannattaa hankkia tietoa useasta lähteestä ja varmistaa kasvin turvallisuus.

 

 

Puiden voimaa ravinnoksi ja muutenkin

Puiden voimaa ravinnoksi ja muutenkin

Pidin tänään Lahdessa opiskeluryhmälleni lyhyen session aiheesta villiyrtit ja niiden käyttö kauniissa mutta aamuviileässä Kariniemen puistossa. Koska luonto on vasta pikkuhiljaa alkanut heräillä kevääseen, eikä maasta vielä oikein löydy tutkailtavaa, ajattelin että voisimme käsitellä puita ja niiden ominaisuuksia.

Hankin tietysti tuoreeltaan Sinikka Piipon uuden kirjan, Elinvoimaa puista, joten sekin innoitti aiheeseen. Moni varmaan luki Piipon haastattelun pari viikkoa sitten. Jutussa on paljon asiaa puiden ja metsän terveyshyödyistä. Tässä jatkan hieman samasta aiheesta, paino sanalla hieman, koska yritän pitää kirjoituksen lyhyenä.

NN_product_category_image_aromatherapy_870px_213px

Puiden hyötykäyttö villiyrtteinä

Heti alkuun on tärkeä muistaa, että puiden antimet eivät marjoja (kuten pihlajan- ja katajanmarjoja) lukuunottamatta kuulu jokamiehenoikeuksien piiriin. Suoraan puusta keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa, muutoin puiden oksia, lehtiä ja käpyjä saa kerätä vain maahan pudonneina.

Kasveja tai kasvinosia ei myöskään saa riipiä suuria määriä yhdestä kohdasta, vaan on hyvä vaihdella paikkaa. Paikan olisi hyvä olla puhdas ja tarpeeksi kaukana liikenteestä, koska puut sitovat ympäristön epäpuhtauksia itseensä.

Ja kuten aina luonnonyrttejä käytettäessä, on tärkeää että kasvin eli tässä tapauksessa puun tunnistaa sataprosenttisen varmasti. Puista, tosin pensasmaisista sellaisista löytyy myrkyllisiä lajeja, kuten korpipaatsama, lehtokuusama ja terttuselja.

Mitä puusta voidaan käyttää?

Lehdet, kukat, silmut, siemenet, kukinnot, kerkät, neulaset, marjat, pähkinät, kuori, tuohi, nila, jälsi, juuret, pihka, terva, mahla, pakurikääpä, tuhka… Tulikos siinä jo koko puu palasteltua?

Keräysaika

Puiden oksat ja kuori kerätään mieluiten keväällä. Mahla valutetaan keväällä noin kuukauden ajan ennen lehtien puhkeamista. Nuoret, hyväkuntoiset lehdet ovat parhaita villivihanneskäyttöön, eli suunnilleen juhannukseen asti. Paras kellonaika villiyrttien keruuseen on aamupäivä aamukasteen haihduttua.

Miten puun osia voi hyödyntää?

Luonnonyrttien käyttömahdollisuuksia on pääpiirteittäin esitelty tässä kirjoituksessa, mutta tässä vielä muutamia esimerkkejä puiden kannalta.

Ruuanlaitossa:

IMG_20140525_142907

männykerkät ovat herkullisia naposteltavia ja mausteena

  • lehdet, nuput ja kerkät salaateissa (esim. koivu, omena, leppä, vaahtera, haapa, kuusenkerkät, pihlajan silmut), muhennoksissa, keitoissa, laatikoissa, leivonnassa, jälkiruuissa…
  • kukat koristeina (kirsikka ja omena esimerkiksi)
  • pettujauho eli männyn nilaosa kuivattuna ja jauhettuna leivonnassa

Mausteena

  • kuivattuna ja jauhettuna suolan seassa (esim. havut ja kerkät, katajanmarjat, omenan, koivun ja lehmuksen lehdet) tai levitteissä
  • öljyyn tai etikkaan uutettuna
  • siirapeissa (esim. kuusenkerkkäsiirappi, myös katajanmarja, männynkerkkä, lehmuksen kukat ym)

Juomana:

  • lehdet, nuput, neulaset, kukat haudukkeena eli yrttiteenä (teekuppitai kovemmat osat kuten pakurikääpä keitteenä)
  • koivunmahla sellaisenaan ja juomayhdistelmissä
  • tuoremehut
  • liköörit, snapsit, viinit
  • smoothien raaka-aineena

Ihonhoidossa:

  • pihka ja terva voiteissa
  • haudukkeet eli vesiuutteet kasvovesinä, hiushuuhteina ja voiteiden osana (esim. lehmus, paju, vaahtera, koivu, leppä)
  • silmähauteissa
  • öljyuutokset hierontaöljyinä, vartalon kosteusvoiteina, voiteiden ainesosina, saippuoissa

Kylvyissä:

koivunlehti

koivunlehti toimii salaatissa, ihonhoidossa, teessä ja rohtona.

  • lehtien ja oksien eteeriset öljyt nautitaan höyryhengityksen muodossa kylvyssä tai saunassa
  • jalka-, istuma-, käsi- ja kokokylvyt

Rohtona:

  • haudukkeina
  • tinktuuroina eli alkoholiuutteina
  • salvoissa ja voiteissa
  • hauteina (kangas kastetaan vesiuutteeseen ja laitetaan kipeälle kohdalle)
  • kuivattuna ja jauhettuna viherjauheena ravintolisänä

Muista, että kasveilla on usein lääkinnällisiä vaikutuksia, ja liikakäyttö voi toisaalta aiheuttaa ei-toivottuja vaikutuksia, kuten vatsavaivoja, joten yleenä on parempi käyttää samaa kasvia säännöllisessä käytössä vain pari viikkoa kerrallaan. Allergisoivia aineita voivat olla havupuiden hartsi ja pihka ja monien puiden salisylaatit ja siitepöly.

Vaikuttavat aineet

Puissa on useita haihtuvia eli eteerisiä öljyjä, ja niiden yhdistelmä on suoranainen tuoksujen sinfonia. Lainaan tässä suoraan Piippoa haastattelustaan, kun hän sen niin hyvin sanoo:

”Haihtuvat öljyt vaikuttavat kemiallisesti aivo­alueisiin, jotka liittyvät mielialaan ja muistiin. Haihtuvat öljyt tasapainottavat koko elimistön hormonituotantoa ja lievittävät ahdistuksen ja alakulon tunteita”, Piippo kertoo.

Haihtuvien öljyjen hengittämisen tiedetään parantavan myös elimistön vastustuskykyä. Ne lisäävät elimistön tappajasolujen toimintaa, mikä auttaa ehkäisemään esimerkiksi hengitystietulehduksia, kuten flunssaa.

Ravintoaineitakin puista löytyy yllin kyllin: vitamiineja, kivennäisaineita, proteiinia ja runsaasti muita bioaktiivisia aineita: polyfenoleja, flavonoideja, antioksidantteja ja kasviestrogeenia. Puiden terveysvaikutukset ovat monipuolisia, esimerkiksi hengitystievaivat, kivut, haavat, ihottumat, nesteenpoisto, nivelkivut, korkea verenpaine, vatsavaivat ja verenkiertohäiriöt.

Mikä parhainta, puista ja metsästä voi nauttia kaikkien aistien kautta ja saada terveydellistä hyötyä muutenkin kuin sisäisesti vaikuttavista ravintoaineista.

Entäs puiden ominaispiirteet… ja reseptit. Ajattelin kirjoittaa niitäkin tähän samaan, mutta koska jutusta (niin kuin tämän päivän sessiosta) alkoi taas tulla niin pitkä, inspiroin itseäni kirjoittamaan pian uudestaan ja säästänkin seuraavaan postaukseen!

(Tässä vielä bonuksena Ylen juttu eiliseltä: Tutkimukset todistavat, että metsä on mahtava stressilääke: Laskee sydämen sykettä ja vähentää lihasjännitystä)

Luonnonyrttien käyttö

Kuivattuja yrttejä myydään usein ”yrttitee”-nimikkeellä. Käsin poimitut ja rakkaudella kuivatut kasvit ovat toki sen arvoisia, että niistä haluaa ottaa kaiken hyödyn elimistölle sisäisesti ja makunystyröiden kautta. Kuivatut yrtit ovat kuitenkin juomaksi hauduttamisen lisäksi monikäyttöisiä. Tässä tulee muutamia esimerkkejä käyttömahdollisuuksista.

Yrttejä voi myös kierrättää, vaikuttavien aineiden vähenemisen riskilläkin. Yrttiteehen käytetyistä yrteistä voi vielä irrota esimerkiksi jalkakylpyaineet. Tai jos et juokaan koko pannullista yrttiteetä, käytä se ihmeessä kylpyveteen, kasvovetenä tai hiushuuhteena!

jalkakylpy

kuva&oikeudet: Pauliina Silva

Yrttitee eli -hauduke

  1. Perusohje: 1 tl kuivattuja yrttejä per kuppi vettä.

Jos keität pannullisen kerralla, suhde on 2 rkl kuivattuja yrttejä / 1 l vettä. Tuoreita yrttejä käytetään kaksinkertainen määrä.

2. Laita teeainekset kuppiin tai kannuun, ja kaada päälle kiehuva vesi. Anna hautua 5-15 minuuttia.

Yrttiteetä voi nauttia pari, kolme kuppia päivässä. Jos yhtä yrttiä käyttää kuuriluontoisesti pari viikkoa, sen jälkeen on hyvä vaihtaa toiseen tai pitää tauko.

Keite

Yrttiteen ohje pätee kasvin maanpäällisiin osiin. Kun haluat tehdä juoman kovemmista kasvinosista kuten juurista, kuorista ja siemenistä, keitä niitä noin 20-30 minuuttia, jotta vaikuttavat aineet ehtivät liueta veteen.

Viherjauhe

Luonnonyrtit ovat kauniin vihreitä ja täynnä hyviä ravintoaineita, joilla voi parantaa helposti ruuan ravintoarvoa – paljon paremmin kuin salaatilla tai kurkulla. Yhdistä pari eri yrttiä ja tee niistä valmis rouhe tai jauhe, jota voit ripotella ruuan, juoman tai välipalan joukkoon.

Villivihannekset

Vihanneskäytössä villiyrtitkin ovat tietysti parhaimmillaan tuoreena. Nokkonen on vielä villivihannestenkin kunkku, mutta esimerkiksi maitohorsman varret parsan korvikkeena, voikukanlehtisalaatti ja vuohenputkimuhennos ovat myös monille tuttuja.

Uute

Yrttejä voi uuttaa veteen (kuten tee ja keite), mutta myös alkoholiin, öljyyn, etikkaan ja glyseroliin. Jokaisella uutosmuodolla on omat käyttötarkoituksensa ja ominaisuutensa. Esimerkiksi alkoholiin kasvien eri vaikuttavat aineet uuttuvat parhaiten. Uutteita voi käyttää sekä sisäisesti ja ulkoisesti, käyttötarpeen mukaan.

Haude

Haude on ulkoisesti käytettävä kääre. Kasvien haudutusaika voi olla pitempi kuin haudukkeella eli yrttiteellä. Haude tehdään kastamalla harsokangas tai pyyhe haudeveteen. Kankaasta puristetaan pois ylimääräinen vesi ja laitetaan se iholle siihen kohtaan, jota tarvitsee hoitoa.

Kylpy

Yrttien käyttö jalkakylvyissä on kylpymuodoista tunnetuin. Kasvit kannattaa laittaa pieneen luonnonkankaiseen pussiin, jota ensin haudutetaan 10-15 minuuttia kiehuneessa vedessä. Sitten kylpyastiaan lisätään lämmintä niin, että jalat peittyvät. Toki yrtit voi laittaa suoraan astiaankin, ja se on erityisesti tuoreilla yrteillä kauniin näköistä, mutta pussivaihtoehdossa joutuu siivoamaan vähemmän.

Ihonhoitotuotteet

Luonnonyrteistä voi tehdä vaikka mitä ihanaa, esimerkkeinä kasvovesi, hiushuuhde, saippuat, shampoot, salvat, öljyt ja voiteet. Helpoimpia ovat kasvovesi ja hiushuuhde, jotka voit tehdä yrttiteemenetelmällä, ja sitten jäähdytetään käyttöä varten. Yrttivesi säilyy jääkaapissa ainakin muutaman päivän.

Tuoksupussi

Laita tuoksuvia, kuivattuja yrttejä luonnonkankaiseen pikkupussiin ja käytä raikastamaan vaikka vaatekaappia tai kenkiä. Pussin käyttöaikaa voi jatkaa tipauttamalla siihen tuoksun lisäämiseksi tipan, pari eteeristä öljyä.

poimulehti

kuva&oikeudet: Pauliina Silva

Juurille. Tapaus nokkonen ja voikukka.

Syyskuun loppupuolella kerättäviä luonnonkasveja alkaa olla jo vähemmän. Puolukoita, karpaloita, pihlajan- ja katajanmarjoja voi poimia, ja yksivuotisen vadelman hyväkuntoisia lehtiä voi vielä ottaa itselle talteen, samoin esimerkiksi siankärsämön lehtiä.

Kasvinosista juurilla on paras keruuaika vasta alkamassa. Kasvien juuret kannattaa kerätä vasta sitten kun lehdet ovat kuihtuneet. Silloin niiden ravintoarvot ovat parhaimmillaan, ja juuret myös irtoavat parhaiten.

Tässä kirjoituksessa keskitytään kahteen kasviin, joita stressiyrteiksikin olen kuullut kutsuttavan, eli voikukka ja nokkonen ja niiden juurien keruu.

Juurien keruusta

Juuria kerätään keväällä ja syksyllä kun ravintoaineet ovat varastossa juurissa, ennen kuin ja sen jälkeen kun kasvi käyttää voimansa maanpäällisten osien kasvattamiseen. Syksy tuntuu olevan monen asiantuntijan mielestä parasta aikaa sekä maun että ravintoarvojen kannalta. Muista, että juurtenkeruu vaatii maanomistajan luvan, se ei siis kuulu jokamiehenoikeuksiin.

Kun juuri on kaivettu ylös, se pitää pestä juuriharjalla huolellisesti mullasta. Ruskeaa pintakerrosta saa kuitenkin jäädä pintaan, koska se on osa juurta. Mutta on siinä väkkyräisten juurten kanssa silti hommaa, eli vinkkejä tämän vaiheen helpottamiseen otetaan vastaan!

Juuren voi käyttää sellaisenaan, raakana tai juureksen tavoin, tai sitten voit kuivata juurenpalat noin sentin kokoisiksi pilkottuina. Näin ne kuivuvat suhteellisen nopeasti huoneenlämmössäkin.

Luonnonkasvien juuret ovat aika voimallista tavaraa, kuten voitte alta lukea, joten ihan juuresmääriä niitä ei kannata alkaa syödä. Muutama pikkupala tai juurista keitetty teekupponen päivässä on sopiva määrä. Terveysportissa (terveydenhuollon ammattilaisten tietokanta verkossa) suositellaan voikukan juuresta/maanpäällisistä kuivatuista ja murskatuista kasvin osista teen valmistusta varten annostusta 4-10 g kolmesti päivässä.

voikukanjuuri

Voikukan juuria. kuva&oikeudet: Pauliina Silva

 

Voikukka

Kuivattuja voikukan juuria käytettiin pula-aikaan kahvinkorvikkeena. Tällöin tuoreina jauhetut juuret paahdettiin miedolla lämmöllä uunissa. Nykyään voikukka on suosittu puhdistuskuureissa, koska se poistaa nestettä ja kuona-aineita sekä puhdistaa ja hoitaa maksaa. 

Voikukan ravintoarvot ovat korkeat, siinä on eri vitamiineja ja hivenaineita, mm. C- ja A-vitamiineja sekä kalsiumia ja rautaa. Voikukan juuressa on myös inuliinia eli prebioottista kuitua. Voikukassa on laboratoriotutkimuksissa todettu olevan nestettä poistavaa, sapen erittymistä lisäävää, tulehduksia estävää, antioksidatiivista, antikarsinogeenista ja verensokeria alentavaa vaikutusta.

Euroopan lääkevalvontaviraston (EMA) Kasvirohdoskomitean mukaan voikukkaa on perinteisesti käytetty virtsan eritystä lisäävästi lievissä munuais- ja virtsaamisongelmissa sekä lievien ruuansulatusvaivojen (täysinäisyyden tunne, ilmavaivat, hidas ruuansulatus) oireiden lievittämisessä.

Voikukalle ja muille mykerökukkaisille (Compositae) yliherkkien, peptistä haavaumaa tai maksa- tai sappirakon sairauksia potevien ei pidä käyttää voikukkavalmisteita.

nokkosensiemen

Nokkosen siemeniä. kuva&oikeudet: Pauliina Silva

Nokkonen

Nokkosenkin juuressa on pääpiirteittäin samat vaikuttavat aineet kuin koko kasvissa. Nokkosen sanotaan olevan ravintoarvoiltaan arvokkain suomalaisista kasveista – ja voikukka tulee hyvänä kakkosena. Nokkosessa on runsaasti C-vitamiinia, rautaa, kalsiumia ja piitä, ja toki myös muita vitamiineja ja hivenaineita. Proteiinia tuoreessa nokkosessa on jopa 55 %. Nokkosen tarkemmat ravintoarvot ovat näkyvissä Finelissä.

Nokkonen on ominaisuuksiltaan vahvistava, vastustuskykyä ja elinvoimaa parantava ja piristävä. Se vaikuttaa aineenvaihduntaan ja ruuansulatukseen vilkastuttavasti, ja se tasaa verenpainetta ja verensokeria. Perinteisesti sitä on käytetty vahvistamaan munuaisia ja lievittämään virtsatietulehduksen oireita. EMA:n Kasvirohdoskomitea on hyväksynyt nokkosvalmisteille perinteeseen perustuviksi käyttöaiheiksi lievän nivelkivun hoidon, virtsan eritystä lisäävän huuhteluvaikutuksen lievissä virtsavaivoissa sekä seborroisen ekseeman paikallishoidon.

Nokkosen juuren kerrotaan auttavan miehillä eturauhasvaivoissa, ja muutenkin olevan miesten hyvää hormonitasapainoa ylläpitävä yrtti. Yllä olevassa kuvassa näkyviä nokkosen siemeniäkin on vielä saatavilla: ne sisältävät hyviä rasvahappoja ja runsaasti E-vitamiinia.

Juurevaa syksyä!

sumu

Syksyn sumua. kuva&oikeudet: Pauliina Silva

Jokamiehenoikeudet ja lupa nappaa

Jokamiehenoikeudet ovat olleet taas viime aikoina esillä julkisuudessa – kuten luultavasti joka kesä ja syksy. Ilmeisesti omien marja- ja sienipaikkojen paljastuminen huolestuttaa, koska kieltokylttejä on omille maille alettu pystyttää ahkerammin kuin aikaisemmin. Marjanpoimijoita on myös uhkailemalla häädetty pois “omilta” marjamailta. Suomen lain mukaan jokamiehenoikeudet koskevat kuitenkin kaikkia, myös ulkomaalaisia ja kaupalliseen tarkoitukseen poimivia.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan jokamiehenoikeudethan tarkoittavat sitä, että saat

  • liikkua ja tilapäisesti oleskella muualla kuin toisten pihamailla ja viljelymailla sekä onkia ja pilkkiä
  • poimia luonnonmarjoja (myös puista), sieniä, rauhoittamattomia ruohovartisia kasveja ja kukkia sekä risuja ja käpyjä

ja et saa

  • aiheuttaa häiriötä tai haittaa toisille (sis. kotirauha), ympäristölle, eläimille, lintujen pesinnälle tai roskata
  • kaataa tai vahingoittaa puita, tai ottaa oksia, havuja, kerkkiä, mahlaa, pihkaa, pakurikääpää tai sammalta, jäkälää ja muuta maa-ainesta
  • ajaa moottoriajoneuvolla maastossa maalla ilman maanomistajan lupaa tai kalastaa ja metsästää ilman asianomaisia lupia

Ympäristöhallinnon sivuilta löytyy aiheesta yksityiskohtaisempaa tietoa Jokamiehenoikeudet -esitteen (pdf) muodossa. Lisäksi aihetta selventävät usein kysytyt kysymykset.

Marja- ja sienisadosta poimitaan joka tapauksessa vuosittain vain murto-osa, mutta ymmärtäähän sen, että harmittaa jos juuri siltä omalta tutulta paikalta kodin läheisyydestä herkut ovat kadonneet ennen kuin on itse niistä päässyt nauttimaan. Hyvien paikkojen löytäminen ei ole aivan itsestäänselvää ja helppoa.

Menneenä kesänä apuvälineeksi kehitettiin MustikkaGo, uusi sovellus, jonne voi merkitä mustikan otollisimmat kasvupaikat. Paikkojen paljastaminen voi tuntua ristiriitaiselta, mutta jospa poimintakohteet näin laajenisivat myös kauemmaksi asuinalueista, kaikkien iloksi.

mustikka