Puureseptejä osa 2: aika silmujen ja kuoren

Puureseptejä osa 2: aika silmujen ja kuoren

Silmu- ja hiirenkorvaaika on käsillä ja eri vaiheissa pitkässä maassamme. Aiemmasta kirjoituksesta löydät silmumyslireseptin ja täältä yhteenvedon erilaista tavoista hyödyntää puiden antimia. Silmut ovat ihania pureskeltavia sellaisenaankin, ja sopivat salaatin sekaan mainiosti. Karvasmantelin makuisesta pihlajansilmusta voi kokeilla uuttaa mantelilikööriä tai vaikka kehittää jälkiruokareseptin.

020

Pihlajansilmu

 

 

 

 

 

 

 

Pajusta, sen käytöstä ja ominaisuuksista kirjoittelin viimeksi. Tällä kertaa kerron pajunkuoriteekokeilustani ja lisäksi pari muuta kivaa ja yksinkertaista reseptiä. Pajunkuori irtoaa nyt tosi hyvin, vielä lehdellisistäkin oksista. Lehdetkin otin talteen, ja uutin niistä jalkakylvyyn ja loput käytän kasvovedeksi. Pajunlehdet saattavat ärsyttää vatsaa, joten kannattaa käyttää muiden puiden, kuten koivun, vaahteran ja pihlajan nuoria lehtiä salaatteihin. Loput pajunkuoret, joista en keittänyt teetä, laitoin pilkottuna kuivumaan.

Pajunkuoritee

Pajunkuoritee

Pajunkuoritee kipuihin ja särkyihin

Perusohje:

  • Pajunkuorta pieniksi palasiksi leikattuna, kuivattuna 1-2 tl, tuoreena 1-2 rkl
  • n. 0,5 l vettä
  • Lisää kiehuvaan veteen tai kaada kiehuva vesi päälle, anna hautua 10-15 minuuttia

Nauti kaksi kuppia päivässä.

Itse keitin noin litran vettä, johon laitoin muutaman pitkän suikaleen tuoretta, juuri irrotettua pajunkuorta. Annoin porista noin viisi minuuttia, missä ajassa vesi vaihtoi väriä ihanan kullanruskeaksi. Jätin teen hautumaan ja jäähtymään vielä noin kymmeneksi minuutiksi. Uutteessa oli makean lempeän hunajainen tuoksu ja myös maku oli melko vahva, makeahko ja hyvin miellyttävä. Päänsärystä viime päivinä kärsineelle teini-ikäiselle pojalleni laitoin mukaan varmuuden vuoksi mausteeksi hieman hunajaa ja puristuksen limettiä, ja näin ainakin maistui tosi hyvin.

Kupillisen juotuani tsekkasin pojan tuntemuksia: ”mm, no vähän vatsassa tuntuu”. Joo, koska niin tuntui minullakin, ei siis kipua, väänteitä tai sen suurempaa, mutta tuntui. Me ollaan kummatkin kyllä tosi herkkiksiä yleensäkin kaikille vaikutuksille ;). Tunne meni pian ohi, mutta toista kuppia ei tehnyt mieli juoda… Testataan huomenna uudestaan jääkaappikylmänä! Pajunkuori saattaa rasittaa vatsaa, sanotaan, ja ehkä tuo sattui olemaan niin tuoretta ja ytyä kamaa. Tai ehkä pienempikin annostelu pajunkuorta riittää jatkossa.

 

Pajunlehtitee väsyneille jaloille ja auringonsivelemille kasvoille

Perus”tee”ohje”:

  • 2-3 rkl pajun tuoreita lehtiä (kuivattuna 2 tl)
  • 0,5-1 l noin 80 asteista vettä (eli vähän aikaa kiehumisen jälkeen)
  • Kaada vesi lehtien päälle ja anna hautua noin 15 minuuttia.

Käytä osa heti jalkakylpyyn. Laita loput jääkaappiin ja käytä kasvovetenä.

Hiirenkorvajuoma

Tämän ohjeen sain Martoilta Villa Elfvikissä Espoossa luonnonpäivänä 20.5. koivujuoman nimellä.

  • 1 l vettä
  • 2 ½ dl pieniä koivunlehtiä
  • hunajaa
  • sitruunamehua

Keitä lehtiä noin 10 minuuttia. Siivilöi, ja sekoita joukkoon hieman hunajaa ja sitruunamehua (noin puolikas sitruunaa tähän määrään). Tarjoa kylmänä.

 

silmuja

Silmujen aika

 

Mainokset

Juurille. Tapaus nokkonen ja voikukka.

Syyskuun loppupuolella kerättäviä luonnonkasveja alkaa olla jo vähemmän. Puolukoita, karpaloita, pihlajan- ja katajanmarjoja voi poimia, ja yksivuotisen vadelman hyväkuntoisia lehtiä voi vielä ottaa itselle talteen, samoin esimerkiksi siankärsämön lehtiä.

Kasvinosista juurilla on paras keruuaika vasta alkamassa. Kasvien juuret kannattaa kerätä vasta sitten kun lehdet ovat kuihtuneet. Silloin niiden ravintoarvot ovat parhaimmillaan, ja juuret myös irtoavat parhaiten.

Tässä kirjoituksessa keskitytään kahteen kasviin, joita stressiyrteiksikin olen kuullut kutsuttavan, eli voikukka ja nokkonen ja niiden juurien keruu.

Juurien keruusta

Juuria kerätään keväällä ja syksyllä kun ravintoaineet ovat varastossa juurissa, ennen kuin ja sen jälkeen kun kasvi käyttää voimansa maanpäällisten osien kasvattamiseen. Syksy tuntuu olevan monen asiantuntijan mielestä parasta aikaa sekä maun että ravintoarvojen kannalta. Muista, että juurtenkeruu vaatii maanomistajan luvan, se ei siis kuulu jokamiehenoikeuksiin.

Kun juuri on kaivettu ylös, se pitää pestä juuriharjalla huolellisesti mullasta. Ruskeaa pintakerrosta saa kuitenkin jäädä pintaan, koska se on osa juurta. Mutta on siinä väkkyräisten juurten kanssa silti hommaa, eli vinkkejä tämän vaiheen helpottamiseen otetaan vastaan!

Juuren voi käyttää sellaisenaan, raakana tai juureksen tavoin, tai sitten voit kuivata juurenpalat noin sentin kokoisiksi pilkottuina. Näin ne kuivuvat suhteellisen nopeasti huoneenlämmössäkin.

Luonnonkasvien juuret ovat aika voimallista tavaraa, kuten voitte alta lukea, joten ihan juuresmääriä niitä ei kannata alkaa syödä. Muutama pikkupala tai juurista keitetty teekupponen päivässä on sopiva määrä. Terveysportissa (terveydenhuollon ammattilaisten tietokanta verkossa) suositellaan voikukan juuresta/maanpäällisistä kuivatuista ja murskatuista kasvin osista teen valmistusta varten annostusta 4-10 g kolmesti päivässä.

voikukanjuuri

Voikukan juuria. kuva&oikeudet: Pauliina Silva

 

Voikukka

Kuivattuja voikukan juuria käytettiin pula-aikaan kahvinkorvikkeena. Tällöin tuoreina jauhetut juuret paahdettiin miedolla lämmöllä uunissa. Nykyään voikukka on suosittu puhdistuskuureissa, koska se poistaa nestettä ja kuona-aineita sekä puhdistaa ja hoitaa maksaa. 

Voikukan ravintoarvot ovat korkeat, siinä on eri vitamiineja ja hivenaineita, mm. C- ja A-vitamiineja sekä kalsiumia ja rautaa. Voikukan juuressa on myös inuliinia eli prebioottista kuitua. Voikukassa on laboratoriotutkimuksissa todettu olevan nestettä poistavaa, sapen erittymistä lisäävää, tulehduksia estävää, antioksidatiivista, antikarsinogeenista ja verensokeria alentavaa vaikutusta.

Euroopan lääkevalvontaviraston (EMA) Kasvirohdoskomitean mukaan voikukkaa on perinteisesti käytetty virtsan eritystä lisäävästi lievissä munuais- ja virtsaamisongelmissa sekä lievien ruuansulatusvaivojen (täysinäisyyden tunne, ilmavaivat, hidas ruuansulatus) oireiden lievittämisessä.

Voikukalle ja muille mykerökukkaisille (Compositae) yliherkkien, peptistä haavaumaa tai maksa- tai sappirakon sairauksia potevien ei pidä käyttää voikukkavalmisteita.

nokkosensiemen

Nokkosen siemeniä. kuva&oikeudet: Pauliina Silva

Nokkonen

Nokkosenkin juuressa on pääpiirteittäin samat vaikuttavat aineet kuin koko kasvissa. Nokkosen sanotaan olevan ravintoarvoiltaan arvokkain suomalaisista kasveista – ja voikukka tulee hyvänä kakkosena. Nokkosessa on runsaasti C-vitamiinia, rautaa, kalsiumia ja piitä, ja toki myös muita vitamiineja ja hivenaineita. Proteiinia tuoreessa nokkosessa on jopa 55 %. Nokkosen tarkemmat ravintoarvot ovat näkyvissä Finelissä.

Nokkonen on ominaisuuksiltaan vahvistava, vastustuskykyä ja elinvoimaa parantava ja piristävä. Se vaikuttaa aineenvaihduntaan ja ruuansulatukseen vilkastuttavasti, ja se tasaa verenpainetta ja verensokeria. Perinteisesti sitä on käytetty vahvistamaan munuaisia ja lievittämään virtsatietulehduksen oireita. EMA:n Kasvirohdoskomitea on hyväksynyt nokkosvalmisteille perinteeseen perustuviksi käyttöaiheiksi lievän nivelkivun hoidon, virtsan eritystä lisäävän huuhteluvaikutuksen lievissä virtsavaivoissa sekä seborroisen ekseeman paikallishoidon.

Nokkosen juuren kerrotaan auttavan miehillä eturauhasvaivoissa, ja muutenkin olevan miesten hyvää hormonitasapainoa ylläpitävä yrtti. Yllä olevassa kuvassa näkyviä nokkosen siemeniäkin on vielä saatavilla: ne sisältävät hyviä rasvahappoja ja runsaasti E-vitamiinia.

Juurevaa syksyä!

sumu

Syksyn sumua. kuva&oikeudet: Pauliina Silva