Pidin tänään Lahdessa opiskeluryhmälleni lyhyen session aiheesta villiyrtit ja niiden käyttö kauniissa mutta aamuviileässä Kariniemen puistossa. Koska luonto on vasta pikkuhiljaa alkanut heräillä kevääseen, eikä maasta vielä oikein löydy tutkailtavaa, ajattelin että voisimme käsitellä puita ja niiden ominaisuuksia.
Hankin tietysti tuoreeltaan Sinikka Piipon uuden kirjan, Elinvoimaa puista, joten sekin innoitti aiheeseen. Moni varmaan luki Piipon haastattelun pari viikkoa sitten. Jutussa on paljon asiaa puiden ja metsän terveyshyödyistä. Tässä jatkan hieman samasta aiheesta, paino sanalla hieman, koska yritän pitää kirjoituksen lyhyenä.
Puiden hyötykäyttö villiyrtteinä
Heti alkuun on tärkeä muistaa, että puiden antimet eivät marjoja (kuten pihlajan- ja katajanmarjoja) lukuunottamatta kuulu jokamiehenoikeuksien piiriin. Suoraan puusta keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa, muutoin puiden oksia, lehtiä ja käpyjä saa kerätä vain maahan pudonneina.
Kasveja tai kasvinosia ei myöskään saa riipiä suuria määriä yhdestä kohdasta, vaan on hyvä vaihdella paikkaa. Paikan olisi hyvä olla puhdas ja tarpeeksi kaukana liikenteestä, koska puut sitovat ympäristön epäpuhtauksia itseensä.
Ja kuten aina luonnonyrttejä käytettäessä, on tärkeää että kasvin eli tässä tapauksessa puun tunnistaa sataprosenttisen varmasti. Puista, tosin pensasmaisista sellaisista löytyy myrkyllisiä lajeja, kuten korpipaatsama, lehtokuusama ja terttuselja.
Mitä puusta voidaan käyttää?
Lehdet, kukat, silmut, siemenet, kukinnot, kerkät, neulaset, marjat, pähkinät, kuori, tuohi, nila, jälsi, juuret, pihka, terva, mahla, pakurikääpä, tuhka… Tulikos siinä jo koko puu palasteltua?
Keräysaika
Puiden oksat ja kuori kerätään mieluiten keväällä. Mahla valutetaan keväällä noin kuukauden ajan ennen lehtien puhkeamista. Nuoret, hyväkuntoiset lehdet ovat parhaita villivihanneskäyttöön, eli suunnilleen juhannukseen asti. Paras kellonaika villiyrttien keruuseen on aamupäivä aamukasteen haihduttua.
Miten puun osia voi hyödyntää?
Luonnonyrttien käyttömahdollisuuksia on pääpiirteittäin esitelty tässä kirjoituksessa, mutta tässä vielä muutamia esimerkkejä puiden kannalta.
Ruuanlaitossa:
männykerkät ovat herkullisia naposteltavia ja mausteena
- lehdet, nuput ja kerkät salaateissa (esim. koivu, omena, leppä, vaahtera, haapa, kuusenkerkät, pihlajan silmut), muhennoksissa, keitoissa, laatikoissa, leivonnassa, jälkiruuissa…
- kukat koristeina (kirsikka ja omena esimerkiksi)
- pettujauho eli männyn nilaosa kuivattuna ja jauhettuna leivonnassa
Mausteena
- kuivattuna ja jauhettuna suolan seassa (esim. havut ja kerkät, katajanmarjat, omenan, koivun ja lehmuksen lehdet) tai levitteissä
- öljyyn tai etikkaan uutettuna
- siirapeissa (esim. kuusenkerkkäsiirappi, myös katajanmarja, männynkerkkä, lehmuksen kukat ym)
Juomana:
- lehdet, nuput, neulaset, kukat haudukkeena eli yrttiteenä (
tai kovemmat osat kuten pakurikääpä keitteenä) - koivunmahla sellaisenaan ja juomayhdistelmissä
- tuoremehut
- liköörit, snapsit, viinit
- smoothien raaka-aineena
Ihonhoidossa:
- pihka ja terva voiteissa
- haudukkeet eli vesiuutteet kasvovesinä, hiushuuhteina ja voiteiden osana (esim. lehmus, paju, vaahtera, koivu, leppä)
- silmähauteissa
- öljyuutokset hierontaöljyinä, vartalon kosteusvoiteina, voiteiden ainesosina, saippuoissa
Kylvyissä:
koivunlehti toimii salaatissa, ihonhoidossa, teessä ja rohtona.
- lehtien ja oksien eteeriset öljyt nautitaan höyryhengityksen muodossa kylvyssä tai saunassa
- jalka-, istuma-, käsi- ja kokokylvyt
Rohtona:
- haudukkeina
- tinktuuroina eli alkoholiuutteina
- salvoissa ja voiteissa
- hauteina (kangas kastetaan vesiuutteeseen ja laitetaan kipeälle kohdalle)
- kuivattuna ja jauhettuna viherjauheena ravintolisänä
Muista, että kasveilla on usein lääkinnällisiä vaikutuksia, ja liikakäyttö voi toisaalta aiheuttaa ei-toivottuja vaikutuksia, kuten vatsavaivoja, joten yleenä on parempi käyttää samaa kasvia säännöllisessä käytössä vain pari viikkoa kerrallaan. Allergisoivia aineita voivat olla havupuiden hartsi ja pihka ja monien puiden salisylaatit ja siitepöly.
Vaikuttavat aineet
Puissa on useita haihtuvia eli eteerisiä öljyjä, ja niiden yhdistelmä on suoranainen tuoksujen sinfonia. Lainaan tässä suoraan Piippoa haastattelustaan, kun hän sen niin hyvin sanoo:
”Haihtuvat öljyt vaikuttavat kemiallisesti aivoalueisiin, jotka liittyvät mielialaan ja muistiin. Haihtuvat öljyt tasapainottavat koko elimistön hormonituotantoa ja lievittävät ahdistuksen ja alakulon tunteita”, Piippo kertoo.
Haihtuvien öljyjen hengittämisen tiedetään parantavan myös elimistön vastustuskykyä. Ne lisäävät elimistön tappajasolujen toimintaa, mikä auttaa ehkäisemään esimerkiksi hengitystietulehduksia, kuten flunssaa.
Ravintoaineitakin puista löytyy yllin kyllin: vitamiineja, kivennäisaineita, proteiinia ja runsaasti muita bioaktiivisia aineita: polyfenoleja, flavonoideja, antioksidantteja ja kasviestrogeenia. Puiden terveysvaikutukset ovat monipuolisia, esimerkiksi hengitystievaivat, kivut, haavat, ihottumat, nesteenpoisto, nivelkivut, korkea verenpaine, vatsavaivat ja verenkiertohäiriöt.
Mikä parhainta, puista ja metsästä voi nauttia kaikkien aistien kautta ja saada terveydellistä hyötyä muutenkin kuin sisäisesti vaikuttavista ravintoaineista.
Entäs puiden ominaispiirteet… ja reseptit. Ajattelin kirjoittaa niitäkin tähän samaan, mutta koska jutusta (niin kuin tämän päivän sessiosta) alkoi taas tulla niin pitkä, inspiroin itseäni kirjoittamaan pian uudestaan ja säästänkin seuraavaan postaukseen!
(Tässä vielä bonuksena Ylen juttu eiliseltä: Tutkimukset todistavat, että metsä on mahtava stressilääke: Laskee sydämen sykettä ja vähentää lihasjännitystä)
luontoemo 