Puureseptejä osa 2: aika silmujen ja kuoren

Silmu- ja hiirenkorvaaika on käsillä ja eri vaiheissa pitkässä maassamme. Aiemmasta kirjoituksesta löydät silmumyslireseptin ja täältä yhteenvedon erilaista tavoista hyödyntää puiden antimia. Silmut ovat ihania pureskeltavia sellaisenaankin, ja sopivat salaatin sekaan mainiosti. Karvasmantelin makuisesta pihlajansilmusta voi kokeilla uuttaa mantelilikööriä tai vaikka kehittää jälkiruokareseptin.

Pihlajansilmu

 

 

 

 

 

 

 

Pajusta, sen käytöstä ja ominaisuuksista kirjoittelin viimeksi. Tällä kertaa kerron pajunkuoriteekokeilustani ja lisäksi pari muuta kivaa ja yksinkertaista reseptiä. Pajunkuori irtoaa nyt tosi hyvin, vielä lehdellisistäkin oksista. Lehdetkin otin talteen, ja uutin niistä jalkakylvyyn ja loput käytän kasvovedeksi. Pajunlehdet saattavat ärsyttää vatsaa, joten kannattaa käyttää muiden puiden, kuten koivun, vaahteran ja pihlajan nuoria lehtiä salaatteihin. Loput pajunkuoret, joista en keittänyt teetä, laitoin pilkottuna kuivumaan.

Pajunkuoritee

Pajunkuoritee kipuihin ja särkyihin

Perusohje:

• Pajunkuorta pieniksi palasiksi leikattuna, kuivattuna 1-2 tl, tuoreena 1-2 rkl
• n. 0,5 l vettä
• Lisää kiehuvaan veteen tai kaada kiehuva vesi päälle, anna hautua 10-15 minuuttia

Nauti kaksi kuppia päivässä.

Itse keitin noin litran vettä, johon laitoin muutaman pitkän suikaleen tuoretta, juuri irrotettua pajunkuorta. Annoin porista noin viisi minuuttia, missä ajassa vesi vaihtoi väriä ihanan kullanruskeaksi. Jätin teen hautumaan ja jäähtymään vielä noin kymmeneksi minuutiksi. Uutteessa oli makean lempeän hunajainen tuoksu ja myös maku oli melko vahva, makeahko ja hyvin miellyttävä. Päänsärystä viime päivinä kärsineelle teini-ikäiselle pojalleni laitoin mukaan varmuuden vuoksi mausteeksi hieman hunajaa ja puristuksen limettiä, ja näin ainakin maistui tosi hyvin.

Kupillisen juotuani tsekkasin pojan tuntemuksia: ”mm, no vähän vatsassa tuntuu”. Joo, koska niin tuntui minullakin, ei siis kipua, väänteitä tai sen suurempaa, mutta tuntui. Me ollaan kummatkin kyllä tosi herkkiksiä yleensäkin kaikille vaikutuksille ;). Tunne meni pian ohi, mutta toista kuppia ei tehnyt mieli juoda… Testataan huomenna uudestaan jääkaappikylmänä! Pajunkuori saattaa rasittaa vatsaa, sanotaan, ja ehkä tuo sattui olemaan niin tuoretta ja ytyä kamaa. Tai ehkä pienempikin annostelu pajunkuorta riittää jatkossa.

 

Pajunlehtitee väsyneille jaloille ja auringonsivelemille kasvoille

Perus”tee”ohje”:

• 2-3 rkl pajun tuoreita lehtiä (kuivattuna 2 tl)
• 0,5-1 l noin 80 asteista vettä (eli vähän aikaa kiehumisen jälkeen)
• Kaada vesi lehtien päälle ja anna hautua noin 15 minuuttia.

Käytä osa heti jalkakylpyyn. Laita loput jääkaappiin ja käytä kasvovetenä.

Hiirenkorvajuoma

Tämän ohjeen sain Martoilta Villa Elfvikissä Espoossa luonnonpäivänä 20.5. koivujuoman nimellä.

• 1 l vettä
• 2 ½ dl pieniä koivunlehtiä
• hunajaa
• sitruunamehua

Keitä lehtiä noin 10 minuuttia. Siivilöi, ja sekoita joukkoon hieman hunajaa ja sitruunamehua (noin puolikas sitruunaa tähän määrään). Tarjoa kylmänä.

 

Silmujen aika

 

Hui huhtikuun loppua ja pari kylmän kevään väriläiskää

En ole raaskinut haravoida kuolleita heiniä kotipihasta, jotta alla versovat kasvit saavat vielä lämmitellä niiden suojassa. Viime päivinä sää on vaihtunut sekunneissa. Juuri kun ajattelee, että nyt aurinko tuli esiin ja voisi lähteä ulkoilemaan, seuraavassa hetkessä tuleekin trombi, joka tuntuu vievän katon päältä ja lumiräntää alkaa tulla vaakatasossa. Ja kohta sama kuvio toistuu uudestaan.

Mutta näkyy pihassa pari väriläiskää: leskenlehdet loistavat rohkeasti keltaisina kylmyyttä uhmaten ja pajunkissat toistavat keltaista sävyä omien kukkiensa kautta. Mitenkäs näitä sään uhmaajia voisi käyttää?

Paju

Paju (Salix spp) tunnetaan sen sisältämästä salisiinista tai salisylaatista, joka on saanut nimensä pajun latinankielisen nimen mukaan. Kipulääkkeiden salisyylisappo on alunperin eristetty nimenomaan pajusta.

Pajunkissat

Pajunkissat ovat ihanan pörröisiä keväänmerkkejä, joita tosin nykyään etelämmässä saattaa nähdä ympäri vuoden. Pajunkissoilla sanotaan olevan hormoneja tasapainottava ja liiallisia haluja hillitsevä vaikutus. Tällä hetkellä sadoin pienin kukin kukkivia ja siitepölyä erittäviä pajunkissoja on käytetty hermojen rauhoittamiseen ja nukkumisvaikeuksiin. Pieni lusikallinen kuivattuja kukkia riittää teekupillisen valmistamiseen.

Pajunkuori

Paras aika kerätä pajunkuorta on keväällä ennen lehtien puhkeamista, koska silloin kuori irtoaa parhaiten.

Salisiinia sisältävän kuoren voi kuivattaa ja jauhaa, ja sitä voi uuttaa öljyyn tai alkoholiin. Pajunkuoriöljy on ominaisuuksiensa ansiosta hyvä kipuöljy. Myös tuoretta pajunkuorta voi kokeilla pureskella päänsärkyyn synteettisten lääkkeiden sijaan. Tosin salisylaatit voivat ärsyttää herkkää vatsaa. Salisylaatille herkistyneet eivät voi käyttää pajua. Sitä ei myöskään kannata käyttää salisylaatteja sisältävän kipulääkkeen tai verenohennuslääkkeen kanssa samaan aikaan.

Kivun ja kuumeen lisäksi paju tehoaa reumaan, lihassärkyyn ja niveltulehduksiin, ruuansulatushäiriöihin, hiivatulehduksiin seka haavoihin ja ihotulehduksiin. Pajun kuoresta ja lehdistä voi tehdä teetä, öljy- tai alkoholiuutoksia ja vesiuutokseen kastettuja kääreitä.

Kuoritun pajunoksan voi myös kuivata ja säilyttää – jos ei heti käytä – korin punomista tai muita käsitöitä varten. Huomaa, että pajujen keruu ei kuulu jokamiehen oikeuksiin.

Leskenlehti

Leskenlehden latinankielinen nimi, Tussilago farfara, kertoo sen käyttömahdollisuuksista. Tussilagon suora käännös tarkoittaa yskän karkottajaa. Leskenlehden kukkimisen jälkeen kasvava lehti taas muistuttaa signatuuriopin mukaisesti keuhkopussia. Kukista ja lehdistä voi uuttaa teetä ja kukista voi valmistaa yskänsiirappia. Kukkia ja niiden varsia voi eri lähteiden mukaan jopa syödä sellaisenaan salaatissa tai kypsytettyinä, mutta se ei ole suomalaisten lähteiden mukaan suositeltavaa, kuten ei yleensäkään leskenlehden muu kuin tilapäinen käyttö. Leskenlehti sisältää maksalle haitallisia ja jopa syöpää aiheuttavia alkaloideja. Hyvä esimerkki siitä, että luonnonkasveihin tutustuessa kannattaa hankkia tietoa useasta lähteestä ja varmistaa kasvin turvallisuus.

 

 

Puita lautaselle ja iholle: reseptejä osa 1

Viime postauksessa kerroin yleisesti puiden monipuolisesta käytöstä ravintona ja rohtona. Tässä tulee muutama idea ja resepti, miten eri puun osia voi käyttää ruuanlaitossa ja ihonhoidossa, ja samalla lähteitä, mistä lisää reseptejä voi löytää. Muista, että puiden osia saa ottaa vain maanomistajan luvalla.

Lisäksi toinen kirjoitus, jossa esittelen yhden lempipuuni, männyn, tuon metsien suoraselän ja yskän helpottajan.

Mänty lymyää katajan takana, puhdistavia ja elvyttäviä molemmat

Puureseptejä

Oksat

Keppisoppa

• 25 cm katajanoksaa
• 25 cm kuusta
• 25 cm mäntyä
• 5 l kaivo- tai lähdevettä
• 1 rkl aurinkosuolaa (puhdistamatonta merisuolaa)

Huuhtele oksat tai kerää ne sateen jälkeen. Pilko noin 10 cm:n pätkiksi. Keitä vesi ja suola. Kaada kuuma vesi oksien päälle, jolloin veteen liukenee hartseja ja antioksidantteja.

Anna veden seistä huoneenlämmössä kannen alla kaksi vuorokautta. Siirrä sitten kylmään, alle 10 asteeseen, eli jääkaappiin tai maakellariin viikoksi. Siivilöi soppa.

Käytetään flunssan torjuntaan, vastustuskyvyn vahvistamiseen, yskään tarvittaessa 2 dl päivässä.

(Sami Tallberg: Koivunmahlaa & Kaviaaria)

Lehdet

Koivukurkut

• 1 dl väkiviinaetikkaa
• 3 dl vettä
• 2 dl sokeria
• 1 tl suolaa
• 5 valkopippuria
• 3 dl koivun hiirenkorvia
• 8 avomaankurkkua

Kiehauta liemeksi kaikki muut ainekset paitsi kurkku. Laita pestyt ja viipaloidut kurkut desinfioituihin säilykepurkkeihin ja kaada kuuma liemi päälle. Säilytä kurkut jääkaapissa. Koivukurkut säilyvät jääkaapissa muutaman kuukauden.

(Jouni Toivanen: Viettelevät villiyrtit)

Ruusu-koivu kasvovesi

• 1 rkl kuivattuja ruusunterälehtiä
• 1 rkl kuivattuja tai tuoreita koivunlehtiä
• 1 dl kiehuvaa vettä

Kaada kiehuva vesi lehtien päälle ja anna hautua 15-30 minuuttia. Siivilöi lehdet suodatinpaperin, harson tai tiheän siivilän läpi pulloon.

Havut ja kerkät

Kuusenkerkkäjuoma

• ½ l mustaseljankukkamehutiivistettä
• ½ l vettä
• ½ l kuusenkerkkiä
• tarjoiluun: jääpaloja

Mittaa kaikki aineet tehosekoittimeen. Anna koneen käydä täydellä teholla noin minuutti. Siivilöi juoma tiheän siivilän läpi. Tarjoa jääpalojen kanssa.

(Arktiset Aromit)

Männynneulasmehu

• 2,5 dl neulasia
• 2 l vettä
• 1 sitruuna
• 8 dl sokeria

Neulaset ja vesi pannaan kattilaan. Keitetään 30 minuuttia, siivilöidään. Lisätään sokeri ja sitruunamehu. Keitetään 30 minuuttia. Pullotetaan. Säilytetään kylmässä ja nautitaan vedellä laimennettuna.

(Ulla Toivonen, kirjassa Sinikka Piippo: Elinvoimaa puista)

Männynkerkkäsalaatti

• puolikas kurkkua suikaleina
• 3 dl kaaliraastetta
• 2 dl maissinjyviä
• 6 – 10 kpl pieneksi silputtuja männynkerkkiä
• 1 dl nuorta saksankirvelisilppua tai persiljaa

(Lehtonen, Ullan yrtit; Yrttitarha)

Silmut

Silmumysli

6 dl kaurahiutaleita
1 dl kauraleseitä
2 tl vaniljasokeria
½ dl hunajaa
1 dl kookosöljyä
½ dl vettä
1 dl kurpitsansiemeniä
½ dl seesaminsiemeniä
2 dl kuivattuja hedelmiä tai marjoja, esim. itse kuivattuja omenarenkaita
1 dl kuusenkerkkiä
1 dl pihlajan- tai koivunsilmuja

Sekoita hiutaleet, leseet ja vaniljasokeri isossa astiassa. Kuumenna hunaja, kookosöljy ja vesi yhdessä kuumaksi liuokseksi (esim. mikroaaltouunissa), mutta ei ihan kiehuvaksi asti. Kaada sulanut liuos hiutaleseoksen joukkoon ja sekoita. Kaada ainekset leivinpaperille uunipellille ja tasoita ohueksi kerrokseksi. Paahda n. 150 asteisen uunin keskitasolla 20 min välillä sekoittaen niin, että ainekset paahtuvat kullan ruskeiksi.

Lisää loppuvaiheessa siemenet ja kuivatut hedelmäpalat, esimerkiksi itse kuivatut omenarenkaat pieninä paloina sopivat mainiosti. Jatka paahtamista 10 min. Sekoita jälleen ja levitä lopuksi myslin pinnalle kuusenkerkkiä ja pihlajan- tai koivunsilmuja. Jatka paahtamista uunissa hyvin lyhyt aika, 2 minuuttia riittää.

Nauti mysliä rahkan, jogurtin tai viilin kanssa.

Säilytä mysliä jäähtyneenä kannellisessa astiassa tai tölkissä huoneenlämmössä. Silmumysli säilyy näin noin viikon.

Voit tehdä toki niin, että et lisää silmuja lainkaan uuniin paahtumaan, vaan keräät joka aamu tai päivä aivan tuoreet silmut mysliannokseesi.

Kuusenkerkkiä ja koivunsilmuja voi hyvin pakastaa puhtaina sellaisenaan ilman mitään käsittelyä muovipussissa. Silmuja on sitten talven keskellä herkullista ripotella myslin päälle.

(Arja Elina Laine, Myllyn Paras Oy)

Pihka

Vehkosuon pihkavoide

5 dl pihkaa kokkareina

2 dl kasviöljyä

1,5 dl hunajaa

Pihka lämmitetään kattilassa, kasviöljy lisätään notkistamaan seosta. Siivilöidään harson läpi mahdollisien roskien poistamiseksi. Lisätään hunaja.

(Vehkosuo.blogspot.fi)

Eteerinen öljy

Mäntyvoide haavoille ja lihaskipuihin

• 8 rkl oliiviöljyä
• 20 g mehiläisvahaa
• 1 rkl hunajaa
• 10 tippaa eteeristä mäntyöljyä

Kuumennettuun oliiviöljyyn lisätään muut ainekset.

(Sinikka Piippo: Elinvoimaa puista)

Sitten on vielä kaarna, tuhka, mahla, terva, marjat, kukat, kävyt – niistä mahdollisesti lisää myöhemmin. Satuin muuten löytämään muutaman vuoden takaisen jutun männyn kaarnan tehosta tinnituksen hoidossa. Pitää varmaan testata lähipiirissä…

Mänty

Mänty on metsän vahva suojelija. Sen vahvuus ja suoruus miellyttää. Se on myös rauhan ja tasapainon puu.

Männystä voidaan käyttää kerkät, havut, oksat, jälsi pettujauhona, kaarna, nuoria käpyjä, pihkaa ja puusta tervaa.

Männynkerkät tuovat uudenlaisen makuelämyksen teehen tai salaattiin. Havuista ja kerkistä voi tehdä teetä, käyttää kylvyissä ja uuttaa tinktuuraa. Männyn kaarnasta tehdään mm. verenkiertoa parantavia ja tulehdusta alentavia ravintolisiä.

Männyssä on haihtuvia öljyjä, fenoleja, C-vitamiinia (50-350 mg/100 g), hartsia, parkkiaineita ja karoteenia.

Mäntyä ja esimerkiksi männynpihka- tai tervavoidetta voi käyttää rohtona kipuihin, haavoihin ja reumaattisiin särkyihin. Sen haihtuvat öljyt vilkastuttavat ääreisverenkiertoa. Lisäksi mänty hoitaa hengitysteitä, kurkkukipua ja yskää.

Mänty eteerinen öljy sopii edellisiin käyttötarkoituksiin esimerkiksi höyryhengityksen kautta (myös saunassa tai kylvyssä), hierontaöljyyn sekoitettuna tai tuoksulampussa poltettuna.

Mänty kukkatippoja käytetään Frantsilan mukaan terveen itsetunnon herättämiseen, kielteisestä omakuvasta vapauttamiseen ja juurevan itseluottamuksen luomiseen. ”Olen luja, yhteyteni maahan ja ympäristööni on hyvä”.

Homeopatiassa mäntyä käytetään reumatismiin, hengitystietulehduksiin ja nokkosihottumaan.

Huomioitavaa: hartsi ja pihka eivät sovi niille allergisille. Mäntyöljy on vahvaa, joten sitä ei suositella kovin herkkäihoisille, pienille lapsille tai niille, joilla on korkea verenpaine.

Puiden voimaa ravinnoksi ja muutenkin

Pidin tänään Lahdessa opiskeluryhmälleni lyhyen session aiheesta villiyrtit ja niiden käyttö kauniissa mutta aamuviileässä Kariniemen puistossa. Koska luonto on vasta pikkuhiljaa alkanut heräillä kevääseen, eikä maasta vielä oikein löydy tutkailtavaa, ajattelin että voisimme käsitellä puita ja niiden ominaisuuksia.

Hankin tietysti tuoreeltaan Sinikka Piipon uuden kirjan, Elinvoimaa puista, joten sekin innoitti aiheeseen. Moni varmaan luki Piipon haastattelun pari viikkoa sitten. Jutussa on paljon asiaa puiden ja metsän terveyshyödyistä. Tässä jatkan hieman samasta aiheesta, paino sanalla hieman, koska yritän pitää kirjoituksen lyhyenä.

Puiden hyötykäyttö villiyrtteinä

Heti alkuun on tärkeä muistaa, että puiden antimet eivät marjoja (kuten pihlajan- ja katajanmarjoja) lukuunottamatta kuulu jokamiehenoikeuksien piiriin. Suoraan puusta keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa, muutoin puiden oksia, lehtiä ja käpyjä saa kerätä vain maahan pudonneina.

Kasveja tai kasvinosia ei myöskään saa riipiä suuria määriä yhdestä kohdasta, vaan on hyvä vaihdella paikkaa. Paikan olisi hyvä olla puhdas ja tarpeeksi kaukana liikenteestä, koska puut sitovat ympäristön epäpuhtauksia itseensä.

Ja kuten aina luonnonyrttejä käytettäessä, on tärkeää että kasvin eli tässä tapauksessa puun tunnistaa sataprosenttisen varmasti. Puista, tosin pensasmaisista sellaisista löytyy myrkyllisiä lajeja, kuten korpipaatsama, lehtokuusama ja terttuselja.

Mitä puusta voidaan käyttää?

Lehdet, kukat, silmut, siemenet, kukinnot, kerkät, neulaset, marjat, pähkinät, kuori, tuohi, nila, jälsi, juuret, pihka, terva, mahla, pakurikääpä, tuhka… Tulikos siinä jo koko puu palasteltua?

Keräysaika

Puiden oksat ja kuori kerätään mieluiten keväällä. Mahla valutetaan keväällä noin kuukauden ajan ennen lehtien puhkeamista. Nuoret, hyväkuntoiset lehdet ovat parhaita villivihanneskäyttöön, eli suunnilleen juhannukseen asti. Paras kellonaika villiyrttien keruuseen on aamupäivä aamukasteen haihduttua.

Miten puun osia voi hyödyntää?

Luonnonyrttien käyttömahdollisuuksia on pääpiirteittäin esitelty tässä kirjoituksessa, mutta tässä vielä muutamia esimerkkejä puiden kannalta.

Ruuanlaitossa:

männykerkät ovat herkullisia naposteltavia ja mausteena

• lehdet, nuput ja kerkät salaateissa (esim. koivu, omena, leppä, vaahtera, haapa, kuusenkerkät, pihlajan silmut), muhennoksissa, keitoissa, laatikoissa, leivonnassa, jälkiruuissa…
• kukat koristeina (kirsikka ja omena esimerkiksi)
• pettujauho eli männyn nilaosa kuivattuna ja jauhettuna leivonnassa

Mausteena

• kuivattuna ja jauhettuna suolan seassa (esim. havut ja kerkät, katajanmarjat, omenan, koivun ja lehmuksen lehdet) tai levitteissä
• öljyyn tai etikkaan uutettuna
• siirapeissa (esim. kuusenkerkkäsiirappi, myös katajanmarja, männynkerkkä, lehmuksen kukat ym)

Juomana:

• lehdet, nuput, neulaset, kukat haudukkeena eli yrttiteenä (tai kovemmat osat kuten pakurikääpä keitteenä)
• koivunmahla sellaisenaan ja juomayhdistelmissä
• tuoremehut
• liköörit, snapsit, viinit
• smoothien raaka-aineena

Ihonhoidossa:

• pihka ja terva voiteissa
• haudukkeet eli vesiuutteet kasvovesinä, hiushuuhteina ja voiteiden osana (esim. lehmus, paju, vaahtera, koivu, leppä)
• silmähauteissa
• öljyuutokset hierontaöljyinä, vartalon kosteusvoiteina, voiteiden ainesosina, saippuoissa

Kylvyissä:

koivunlehti toimii salaatissa, ihonhoidossa, teessä ja rohtona.

• lehtien ja oksien eteeriset öljyt nautitaan höyryhengityksen muodossa kylvyssä tai saunassa
• jalka-, istuma-, käsi- ja kokokylvyt

Rohtona:

• haudukkeina
• tinktuuroina eli alkoholiuutteina
• salvoissa ja voiteissa
• hauteina (kangas kastetaan vesiuutteeseen ja laitetaan kipeälle kohdalle)
• kuivattuna ja jauhettuna viherjauheena ravintolisänä

Muista, että kasveilla on usein lääkinnällisiä vaikutuksia, ja liikakäyttö voi toisaalta aiheuttaa ei-toivottuja vaikutuksia, kuten vatsavaivoja, joten yleenä on parempi käyttää samaa kasvia säännöllisessä käytössä vain pari viikkoa kerrallaan. Allergisoivia aineita voivat olla havupuiden hartsi ja pihka ja monien puiden salisylaatit ja siitepöly.

Vaikuttavat aineet

Puissa on useita haihtuvia eli eteerisiä öljyjä, ja niiden yhdistelmä on suoranainen tuoksujen sinfonia. Lainaan tässä suoraan Piippoa haastattelustaan, kun hän sen niin hyvin sanoo:

”Haihtuvat öljyt vaikuttavat kemiallisesti aivo­alueisiin, jotka liittyvät mielialaan ja muistiin. Haihtuvat öljyt tasapainottavat koko elimistön hormonituotantoa ja lievittävät ahdistuksen ja alakulon tunteita”, Piippo kertoo.

Haihtuvien öljyjen hengittämisen tiedetään parantavan myös elimistön vastustuskykyä. Ne lisäävät elimistön tappajasolujen toimintaa, mikä auttaa ehkäisemään esimerkiksi hengitystietulehduksia, kuten flunssaa.

Ravintoaineitakin puista löytyy yllin kyllin: vitamiineja, kivennäisaineita, proteiinia ja runsaasti muita bioaktiivisia aineita: polyfenoleja, flavonoideja, antioksidantteja ja kasviestrogeenia. Puiden terveysvaikutukset ovat monipuolisia, esimerkiksi hengitystievaivat, kivut, haavat, ihottumat, nesteenpoisto, nivelkivut, korkea verenpaine, vatsavaivat ja verenkiertohäiriöt.

Mikä parhainta, puista ja metsästä voi nauttia kaikkien aistien kautta ja saada terveydellistä hyötyä muutenkin kuin sisäisesti vaikuttavista ravintoaineista.

Entäs puiden ominaispiirteet… ja reseptit. Ajattelin kirjoittaa niitäkin tähän samaan, mutta koska jutusta (niin kuin tämän päivän sessiosta) alkoi taas tulla niin pitkä, inspiroin itseäni kirjoittamaan pian uudestaan ja säästänkin seuraavaan postaukseen!

(Tässä vielä bonuksena Ylen juttu eiliseltä: Tutkimukset todistavat, että metsä on mahtava stressilääke: Laskee sydämen sykettä ja vähentää lihasjännitystä)

My hoodz, my woodz

Auringolaskunvalon metsänpieleni, löytö viime vuodelta…

vanhoine kantoineen…

on nyt puoliksi hautausmaa uusia kantoja tulvillaan. En kyennyt ottamaan kuvaa tukkipinojen puolelta.

Syvemmällä metsässä jää oli sulanut sen verran, että metsäpoluilla pystyi kulkemaan. Taittaako myrsky puita näin korkealta? Mänty sai vielä otteen toisesta, siihen tukeutuen.

Tällä kävi huonommin.

Nämä taas lähtivät kahdestaan, samaa matkaa.

Tiukasti pystyssä, vaikka melko löyhästi kiven kanssa yhteen kietoutuneet.

Hus pois villiyrttikokit tämän kalliota imartelevan metsälakritsan läheltä!

Pikkukuuset kokoontuvat puolustuskuvioon.

Kuusten, mäntyjen ja koivujen keskellä, kuin paraatipaikalla, kohoaa tämä upea puu. Täytyy kesällä tutkia tarkemmin. Voisiko se olla jalava?

Toisella suunnalla uusi tuttavuus, suopursumetsä, houkuttelee pehmeine upottavine sammalineen.

Metsässä aika menee siivillä, aivan eri tavalla kuin samaa asfalttista jalkakäytävälenkkiä kiertäen. Huomenna erisävyinen postaus puista ja niiden toisenlaisesta hyötykäytöstä.

Luonnonyrttien käyttö

Kuivattuja yrttejä myydään usein ”yrttitee”-nimikkeellä. Käsin poimitut ja rakkaudella kuivatut kasvit ovat toki sen arvoisia, että niistä haluaa ottaa kaiken hyödyn elimistölle sisäisesti ja makunystyröiden kautta. Kuivatut yrtit ovat kuitenkin juomaksi hauduttamisen lisäksi monikäyttöisiä. Tässä tulee muutamia esimerkkejä käyttömahdollisuuksista.

Yrttejä voi myös kierrättää, vaikuttavien aineiden vähenemisen riskilläkin. Yrttiteehen käytetyistä yrteistä voi vielä irrota esimerkiksi jalkakylpyaineet. Tai jos et juokaan koko pannullista yrttiteetä, käytä se ihmeessä kylpyveteen, kasvovetenä tai hiushuuhteena!

kuva&oikeudet: Pauliina Silva

Yrttitee eli -hauduke

1. Perusohje: 1 tl kuivattuja yrttejä per kuppi vettä.

Jos keität pannullisen kerralla, suhde on 2 rkl kuivattuja yrttejä / 1 l vettä. Tuoreita yrttejä käytetään kaksinkertainen määrä.

2. Laita teeainekset kuppiin tai kannuun, ja kaada päälle kiehuva vesi. Anna hautua 5-15 minuuttia.

Yrttiteetä voi nauttia pari, kolme kuppia päivässä. Jos yhtä yrttiä käyttää kuuriluontoisesti pari viikkoa, sen jälkeen on hyvä vaihtaa toiseen tai pitää tauko.

Keite

Yrttiteen ohje pätee kasvin maanpäällisiin osiin. Kun haluat tehdä juoman kovemmista kasvinosista kuten juurista, kuorista ja siemenistä, keitä niitä noin 20-30 minuuttia, jotta vaikuttavat aineet ehtivät liueta veteen.

Viherjauhe

Luonnonyrtit ovat kauniin vihreitä ja täynnä hyviä ravintoaineita, joilla voi parantaa helposti ruuan ravintoarvoa – paljon paremmin kuin salaatilla tai kurkulla. Yhdistä pari eri yrttiä ja tee niistä valmis rouhe tai jauhe, jota voit ripotella ruuan, juoman tai välipalan joukkoon.

Villivihannekset

Vihanneskäytössä villiyrtitkin ovat tietysti parhaimmillaan tuoreena. Nokkonen on vielä villivihannestenkin kunkku, mutta esimerkiksi maitohorsman varret parsan korvikkeena, voikukanlehtisalaatti ja vuohenputkimuhennos ovat myös monille tuttuja.

Uute

Yrttejä voi uuttaa veteen (kuten tee ja keite), mutta myös alkoholiin, öljyyn, etikkaan ja glyseroliin. Jokaisella uutosmuodolla on omat käyttötarkoituksensa ja ominaisuutensa. Esimerkiksi alkoholiin kasvien eri vaikuttavat aineet uuttuvat parhaiten. Uutteita voi käyttää sekä sisäisesti ja ulkoisesti, käyttötarpeen mukaan.

Haude

Haude on ulkoisesti käytettävä kääre. Kasvien haudutusaika voi olla pitempi kuin haudukkeella eli yrttiteellä. Haude tehdään kastamalla harsokangas tai pyyhe haudeveteen. Kankaasta puristetaan pois ylimääräinen vesi ja laitetaan se iholle siihen kohtaan, jota tarvitsee hoitoa.

Kylpy

Yrttien käyttö jalkakylvyissä on kylpymuodoista tunnetuin. Kasvit kannattaa laittaa pieneen luonnonkankaiseen pussiin, jota ensin haudutetaan 10-15 minuuttia kiehuneessa vedessä. Sitten kylpyastiaan lisätään lämmintä niin, että jalat peittyvät. Toki yrtit voi laittaa suoraan astiaankin, ja se on erityisesti tuoreilla yrteillä kauniin näköistä, mutta pussivaihtoehdossa joutuu siivoamaan vähemmän.

Ihonhoitotuotteet

Luonnonyrteistä voi tehdä vaikka mitä ihanaa, esimerkkeinä kasvovesi, hiushuuhde, saippuat, shampoot, salvat, öljyt ja voiteet. Helpoimpia ovat kasvovesi ja hiushuuhde, jotka voit tehdä yrttiteemenetelmällä, ja sitten jäähdytetään käyttöä varten. Yrttivesi säilyy jääkaapissa ainakin muutaman päivän.

Tuoksupussi

Laita tuoksuvia, kuivattuja yrttejä luonnonkankaiseen pikkupussiin ja käytä raikastamaan vaikka vaatekaappia tai kenkiä. Pussin käyttöaikaa voi jatkaa tipauttamalla siihen tuoksun lisäämiseksi tipan, pari eteeristä öljyä.

kuva&oikeudet: Pauliina Silva

Juurille. Tapaus nokkonen ja voikukka.

Syyskuun loppupuolella kerättäviä luonnonkasveja alkaa olla jo vähemmän. Puolukoita, karpaloita, pihlajan- ja katajanmarjoja voi poimia, ja yksivuotisen vadelman hyväkuntoisia lehtiä voi vielä ottaa itselle talteen, samoin esimerkiksi siankärsämön lehtiä.

Kasvinosista juurilla on paras keruuaika vasta alkamassa. Kasvien juuret kannattaa kerätä vasta sitten kun lehdet ovat kuihtuneet. Silloin niiden ravintoarvot ovat parhaimmillaan, ja juuret myös irtoavat parhaiten.

Tässä kirjoituksessa keskitytään kahteen kasviin, joita stressiyrteiksikin olen kuullut kutsuttavan, eli voikukka ja nokkonen ja niiden juurien keruu.

Juurien keruusta

Juuria kerätään keväällä ja syksyllä kun ravintoaineet ovat varastossa juurissa, ennen kuin ja sen jälkeen kun kasvi käyttää voimansa maanpäällisten osien kasvattamiseen. Syksy tuntuu olevan monen asiantuntijan mielestä parasta aikaa sekä maun että ravintoarvojen kannalta. Muista, että juurtenkeruu vaatii maanomistajan luvan, se ei siis kuulu jokamiehenoikeuksiin.

Kun juuri on kaivettu ylös, se pitää pestä juuriharjalla huolellisesti mullasta. Ruskeaa pintakerrosta saa kuitenkin jäädä pintaan, koska se on osa juurta. Mutta on siinä väkkyräisten juurten kanssa silti hommaa, eli vinkkejä tämän vaiheen helpottamiseen otetaan vastaan!

Juuren voi käyttää sellaisenaan, raakana tai juureksen tavoin, tai sitten voit kuivata juurenpalat noin sentin kokoisiksi pilkottuina. Näin ne kuivuvat suhteellisen nopeasti huoneenlämmössäkin.

Luonnonkasvien juuret ovat aika voimallista tavaraa, kuten voitte alta lukea, joten ihan juuresmääriä niitä ei kannata alkaa syödä. Muutama pikkupala tai juurista keitetty teekupponen päivässä on sopiva määrä. Terveysportissa (terveydenhuollon ammattilaisten tietokanta verkossa) suositellaan voikukan juuresta/maanpäällisistä kuivatuista ja murskatuista kasvin osista teen valmistusta varten annostusta 4-10 g kolmesti päivässä.

Voikukan juuria. kuva&oikeudet: Pauliina Silva

 

Voikukka

Kuivattuja voikukan juuria käytettiin pula-aikaan kahvinkorvikkeena. Tällöin tuoreina jauhetut juuret paahdettiin miedolla lämmöllä uunissa. Nykyään voikukka on suosittu puhdistuskuureissa, koska se poistaa nestettä ja kuona-aineita sekä puhdistaa ja hoitaa maksaa. 

Voikukan ravintoarvot ovat korkeat, siinä on eri vitamiineja ja hivenaineita, mm. C- ja A-vitamiineja sekä kalsiumia ja rautaa. Voikukan juuressa on myös inuliinia eli prebioottista kuitua. Voikukassa on laboratoriotutkimuksissa todettu olevan nestettä poistavaa, sapen erittymistä lisäävää, tulehduksia estävää, antioksidatiivista, antikarsinogeenista ja verensokeria alentavaa vaikutusta.

Euroopan lääkevalvontaviraston (EMA) Kasvirohdoskomitean mukaan voikukkaa on perinteisesti käytetty virtsan eritystä lisäävästi lievissä munuais- ja virtsaamisongelmissa sekä lievien ruuansulatusvaivojen (täysinäisyyden tunne, ilmavaivat, hidas ruuansulatus) oireiden lievittämisessä.

Voikukalle ja muille mykerökukkaisille (Compositae) yliherkkien, peptistä haavaumaa tai maksa- tai sappirakon sairauksia potevien ei pidä käyttää voikukkavalmisteita.

Nokkosen siemeniä. kuva&oikeudet: Pauliina Silva

Nokkonen

Nokkosenkin juuressa on pääpiirteittäin samat vaikuttavat aineet kuin koko kasvissa. Nokkosen sanotaan olevan ravintoarvoiltaan arvokkain suomalaisista kasveista – ja voikukka tulee hyvänä kakkosena. Nokkosessa on runsaasti C-vitamiinia, rautaa, kalsiumia ja piitä, ja toki myös muita vitamiineja ja hivenaineita. Proteiinia tuoreessa nokkosessa on jopa 55 %. Nokkosen tarkemmat ravintoarvot ovat näkyvissä Finelissä.

Nokkonen on ominaisuuksiltaan vahvistava, vastustuskykyä ja elinvoimaa parantava ja piristävä. Se vaikuttaa aineenvaihduntaan ja ruuansulatukseen vilkastuttavasti, ja se tasaa verenpainetta ja verensokeria. Perinteisesti sitä on käytetty vahvistamaan munuaisia ja lievittämään virtsatietulehduksen oireita. EMA:n Kasvirohdoskomitea on hyväksynyt nokkosvalmisteille perinteeseen perustuviksi käyttöaiheiksi lievän nivelkivun hoidon, virtsan eritystä lisäävän huuhteluvaikutuksen lievissä virtsavaivoissa sekä seborroisen ekseeman paikallishoidon.

Nokkosen juuren kerrotaan auttavan miehillä eturauhasvaivoissa, ja muutenkin olevan miesten hyvää hormonitasapainoa ylläpitävä yrtti. Yllä olevassa kuvassa näkyviä nokkosen siemeniäkin on vielä saatavilla: ne sisältävät hyviä rasvahappoja ja runsaasti E-vitamiinia.

Juurevaa syksyä!

Syksyn sumua. kuva&oikeudet: Pauliina Silva

Luonnonmarjaranking

Onko marja toistaan parempi? Onko sininen hyödyllisempi kuin keltainen? Korreloiko kirpeys terveellisyyden kanssa? En tiedä selviääkö tämä, mutta ainakin se, missä marjassa on eniten kutakin ravintoainetta tai vaikuttavaa ainetta. Luonnonmarjoilla tarkoitetaan Suomen luonnossa villinä kasvavia marjoja. KAIKKIhan tietävät, miten terveellisiä ne ovatkaan, mutta…miten?

Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että marjat sisältävät runsaasti polyfenoleja, terveellisiä siemenöljyjä, vähän energiaa, ravintokuitua, C- ja E-vitamiineja sekä paljon kaliumia ja vähän natriumia. Mustikoiden alta löydät ravintoainesisältöjen ykköset.

kuva&oikeudet: Pauliina Silva

Mikä marja on ravintoainepitoisuudeltaan ykkönen?

Ravintoaineiden vertailukohtana on aina 100 g marjoja.

C- ja E-vitamiini: TYRNI on ykkönen. Ylivoimaisesti eniten C-vitamiinia eli 165 mg (vs esim. puolukka 7,5 mg) ja saman verran E-vitamiinia kuin lakassa eli 3 mg.

• C-vitamiinin vähäinen saanti aiheuttaa väsymystä ja infektioherkkyyttä, ja E-vitamiini ehkäisee rasvojen ja proteiinien hapettumista elimistössä. C-vitamiinin saantisuosituksen 75 mg päivässä saa täyteen syömällä vajaan desilitran tuoretta tyrniä.
  

  ---

Folaattipommi: VADELMA 33 mikrog; lakka hyvänä kakkosena, 30 mikrog.

• Folaattia (sen synteettisesti valmistettu versio on foolihappo eli B9-vitamiini) tarvitaan normaaliin kasvuun ja kehitykseen, verisolujen tuottoon sekä ruoansulatuskanavan toiminnan ylläpitämiseen. Puute voi aiheuttaa mm. anemian.
  

  ---

Karotenoidit: MUSTIKKA – vaikka se ei edes ole oranssi: 310 mikrog, ja kakkosena – taas! – lakka 240 mikrog.

• Karotenoidit suojaavat ihoa ja silmiä.
  

  ---

Antosyaanit: MUSTIKKA, kakkosena variksenmarja, sitten mustaherukka.

• Antosyaanit ovat fenolisia yhdisteitä ja väriaineita, joiden esim. tulehduksiin vaikuttavia terveysvaikutuksia tutkitaan.
  

  ---

Proantosyaniidit: PIHLAJA, pihojemme piristys; karpalo, mustaherukka ja puolukka perässään melkein rinta rinnan.

• Näillä yhdisteillä on havaittu mm. bakteerien kasvua ehkäiseviä ja tulehdusta vaimentavia vaikutuksia in vitrotutkimuksissa, koeputkiolosuhteissa.
  

  ---

Ellagitanniinit: LAKKA – vihdoinkin numero yksi. Myös tyrni ja vadelma sisältävät.

• Fenolinen tanniiniyhdiste, jonka on havaittu estävän haitallisten suolistobakteerien,  mm. salmonellan, stafylokokki- ja kampylobakteerien kasvua. Ellagitanniineja on tutkittu syövän hoidossa.
  

  ---

Kversetiini: JUOLUKKA, karpalo ja tyrni siinä kintereillä.

• Kversetiini on flavonoli, jolla on havaittu hapettumista estäviä ja allergisia reaktioita ehkäiseviä vaikutuksia. Kversetiinin on tutkittu alentavan verenpainetta.
  

  ---

Lignaani: PUOLUKKA

• Lignaani on kasviestrogeeni, joka muuttuu elimistössä enterolaktoniksi, jonka on tutkittu ehkäisevän hormoniperäisten syöpien sekä sydän- ja verisuonitautien kehittymistä.
  

  ---

Resveratrol: PUOLUKKA

• Resveratrol on voimakas luonnon antioksidantti, joka ehkäisee ihmisen soluja vapaiden radikaalien vaikutukselta ja suojaa haitallista LDL-kolesterolia hapettumiselta.
  

  ---

Kokonaisantioksidanttipitoisuus: VARIKSENMARJA, mustikka ja mustaherukka kintereillään.

• A-, C- ja E-vitamiinit ja monet marjojen sisältämistä fenolisista yhdisteistä ovat antioksidantteja eli estävät elimistön haitallista hapettumista.
  

  ---

 

Kaikista marjoista löytyy näitä yllämainittuja yhdisteitä, joko sitten enemmän tai vähemmän, mutta useinhan se on se kokonaisuus kuitenkin joka ratkaisee. Mutta tulipahan rankattua.

(Ja täältä löytyy muutama marjaisa resepti.)

 

kuva&oikeudet: Pauliina Silva

Lisätietoa

Arktiset aromit ry: Terveelliset luonnonmarjat (pdf) ja Tutkimukset.

 

 

Marjaisia reseptejä

Alla smoothiereseptiehdotus, jota voit itse varioida mieleiseksesi, marjajauheilla tuunattu tosi helppo kesäkurpitsa-suklaakakku, yön aikana ilman keittämistä valmistettava tuorepuuro, rohkeille kokeilijoille puolukka-sienipitsa ja myöskin ajankohtainen pihlajanmarjahyytelö.

Aiemmin julkaistuja tyrnireseptejä voit lukea tämän kirjoituksen lopusta.

---

Vadelma-karpalosmoothie

• 1 dl vadelmia (tai muita marjoja)
• 1 tl karpalojauhetta
• 1 dl manteli-, kaura-, soija, lehmänmaitoa
• (herajauhetta)
• jotain hedelmää, esimerkiksi päärynä tai banaani
• muutama saksanpähkinä
• 1 tl auringonkukan- tai seesamsiemeniä

Sekoita kaikki ainekset tehosekoittimessa ja nauti!

---

Kesäkurpitsa-suklaakakku

• 6 dl vehnäjauhoja
• 4 dl sokeria
• 1.5 dl kaakaojauhetta
• 1 rkl karpalojauhetta
• 1 rkl tyrnijauhetta
• 2 dl öljyä
• 5 dl raastettua kesäkurpitsaa kuorineen
• 2 tl ruokasoodaa
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 tl suolaa
• 2 tl vaniljasokeria
• 2  munaa

1)  Sekoita kaikki ainekset keskenään

2) Kaada taikina korppujauhotettuun vuokaan ja paista uunissa 175 asteessa n. 40min

Alkuperäinen resepti on otettu Kinuskikissan sivuilta. 

---

Tuorepuuro

1 dl kaurahiutaleita + 1 dl nestettä + 1 dl massaa + 1 rkl makua + tekeytymään yön yli jääkaappiin = tuorepuuro

• Nestevaihtoehtoja: maito, soijamaito, piimä, kauramaito, mantelimaito, vesi
• Massavaihtoehtoja: marjat, luonnonjogurtti (maito, soija, kaura ym), rahka, raejuusto, banaani, munanvalkuainen
• Makuvaihtoehtoja: kaakaojauhe, vaniljajauhe, kaneli, pähkinärouhe, hunaja, marjajauhe

---

Puolukka-sienipitsa

Taikina:
2 dl	vettä
0,25 dl	öljyä
25 g	hiivaa
n. 5 dl	vehnäjauhoja
1/2 tl	suolaa
Päälle:
	tomaattipyreetä
2-3 dl	kokonaisia puolukoita (esim. vesipuolukat)
n. 200g	suolasienihakkelusta tai pannulla paistettuja, vähällä suolalla maustettuja suppilovahveroita
pieni purkillinen	ananasmurskaa
2-4	valkosipulin kynttä
	oreganoa
	juustoraastetta

Murenna ja liota hiiva käden-lämpöiseen veteen. Lisää suola ja osa vehnäjauhoista ja alusta. Lisää öljy ja loput jauhoista. Kohota 1,5 -kertaiseksi. Vaivaa ja taputtele taikina leivinpaperin päälle uunipellille ohueksi soikioksi.

Levitä päälle ohut kerros tomaattipyrettä. Ripottele tasaisesti puolukat, valutetut suolasienet ja ananasmurska. Puserra päälle valkosipulia maun mukaan. Ripottele pinnalle oreganoa ja juustoraastetta. Paista 250 asteessa 10-15 min.

Vinkki: tomaattipyreen voi korvata myös puolukkahillolla, jolloin tuoreita puolukoita ei käytetä.

Ohje: Maarit Alatossava (julkaistu Arktisten Aromien Mitä Hyvää Marjasta -reseptiohjevihkosessa)

---

Pihlajanmarjahyytelö

Pihlajanmarjahyytelö sopii erinomaisesti pääruuan oheen, mm. riistan ja muiden liharuokien kanssa. Hyytelöpurkit ovat myös kivoja tuliaisia tai lahjoja.

1 kg	pihlajanmarjoja
tilkka	vettä
2,5 dl	hillosokeria
	(n. 1 dl sokeria maun mukaan)
	(konjakkia mausteeksi)

Puhdista ja huuhtele marjat hyvin. Keitä marjoja pienessä vesimäärässä kannen alla kunnes ne pehmenevät. Siivilöi mehu. Sokerien määrät on laskettu 1/2 litran mehumäärälle. Keitä mehua 10 min sokerien kanssa, kuori vaahto pois. Täytä puhdistetut ja kuumennetut pikkupurkit ääriään myöten kiehuvankuumalla seoksella ja sulje kannet heti.

Vinkki: pihlajanmarjanhyytelön makua voi terästää lisäämällä tilkan konjakkia purkin pohjalle ennen hyytelön kaatamista (1 tl konjakkia noin 1 1/2 dl hyytelöä).

Ohje: Päivikki Timonen